Lyriikka‎ > ‎

Unessa




Terhi Suomela:



Unessa



Yht´äkkiä on kuin olisin herännyt pitkästä unesta
aamu on kuulas ja kirkas marraskuun aamu
on kylmää ja kirpeää eikä ensilumi ole vielä tullut.
Maa on musta mutta taivaanrannassa kajastaa
kalpea punerrus, vain häivä auringon kajosta.

Öinen uni oli pitkä, siinä oli monta osaa
jotka toistuivat vuorotellen,
jossain niistä paistoi kirkkain päivä, olin kuin lapsi
kädelleni laskeutui värikäs perhonen
sininen lintu istui olkapäälläni ja lauloi ja lauloi
kaikkialta huokui lämpö ja rauha.

Sitten uni muuttui, tuli hetkessä yö
tai pitkä loputon harmaa päivä
vauhkoina lensivät linnut pilviin
jossain kirkui lokki, yksin jäänyt
kaiken peitti sumuinen sankka verho
eikä aurinko enää noussut.

Katson ulos kirkkaaseen, kuulaaseen aamuun
huomenna sataa valkeaa lunta peittäen jäljet
jotka painuivat syvälle syksyiseen maahan.