Lyriikka‎ > ‎

Tuijotan...




Marja-Leena Vierelä:



                                                                       

 

Tuijotan ikkunasta lintulaudalle soraisin silmin.

         

          tiaisilla, kanojen kastia, hierarkkinen järjestys

          vahvat ja röyhkeät ensin

          kaikilla sama nälkä ja halu

 

Sinun kanoottisi lipuu railossa, jäälauttojen seassa.

Olen lähtevien junien laiturilla, sillä samalla sinä, mustin silmin,

vielä mustemmin hiuksin, sinä. Minä monista, hailakkasilmä, olkitukka.

Nimesi kultakirjaimet kädessäni, liikahdan kohti tuntematonta syliä.

 

Olen unessa päivällä, valvon täydenkuun ja yöt.

 

          meillä kaksi maailmaa

         

                    hylkeenpyytäjät, iglut

                   

                    tuhansien järvien maa

                    suo, kuokka ja Jussit

 

Koordinaattini olohuoneen päiväntasaajalta keittiön kravulle,

jokunen aste sinne tai tänne.

Sinun paikkasi on pohjoinen pallo, kaarisiltana numerosarja. Lasken

luurin, tulkitsen tyhjän minulle mieleiseksi.

 

          riipun menneessä

          kävelen takaraivo

          edellä tulevaisuuteen

 

Kuut ovat tippuneet hangelle aikoja sitten.

Napakettujen juoksuun rävähtää tummunut taivas.