Lyriikka‎ > ‎

Talven jälkeen




Sinikka Lappeteläinen:



Talven jälkeen



Talvenmittainen polku väsyy tehtäväänsä.
Istun rannalle ajopuun selkään, tarkkailen
kevään vihellystä merellä.
Vesi on vielä vaiti
pesässään, hioo salaa sen kattoon
hengitysaukkoja, joista
ensimmäiset karikot
nostavat uteliaina
kivisiä päitään.