Lyriikka‎ > ‎

KulttuuriKauppilassa



Inspiraatioita KulttuuriKauppilassa



Rinkiläiset tekivät 5.5.2007 retken Iin KulttuuriKauppillaan kuvataiteilija Sanna Koiviston (oik.puol. kuvat) vieraaksi. Tämän sivun runot ovat syntyneet ko. retken innoittamina.






Anna Kyrö:


Rannalla


Mitä hauraammaksi aika meidät syö, 

sitä selvemmin näkyy lävitsemme virta,

jonka varrelle olemme asettuneet. 

Lopulta ei mikään erota. Olemme virta, 

virran kauneus meissä.



Kultapäiselle hevoselle


Tuhkasta sinä nouset

ja tuonpuoleiseen ravaat

           kultainen hevonen

           jumalten ratsu, 

ihmisten voimattomuus ei matkaasi hidasta. 

Mutta kulkisitko yhden päivän

           yhden murheen hiekkatien

          minun vuokseni

          hitain raskain käyntiaskelin?



Kuolinnaamio


Joidenkin mielestä maailma elää

vain ihmisten tajunnassa. 

Ei se niin ole. 

Joki jatkaa lauluaan, 

minun rauhani ei kaipaa todistajaa.



Katse joelle


Olen viiden,

mutta tiedän jo kaiken,

sillä tunnen joen.

Joki virtaa aina pois:






Marja-Leena Vierelä:

Pronssiin valettu tuuli

Iijoen hiekkaa, rantaviivaa, 
aallot hiertää, mainingit antaa. 
Suolainen odottaa makeaa vettä, 
petäjät piiskaavat sadetta.

Pronssi tuhat astetta ja yli, 
Rannalla, nainen sulatettu, 
valutettu muottiin, 
hitsattu, katsoo ja näkee.

Seitsemän hevosta korskuu, 
raudikot, liinakot ja mustat. 
Tulinen kukko - hävitys. 
Tahto nousee raunioista.

Kuolema ottaa, antaa
kasvoille painettu
Kuolinnaamio, 
pronssiin verhottu pitsi.

Silmät kuin taivaan lautaset, 
luotaavat ytimeen, syöttävät sydämeen, 
näkevät käsien herkästi muovaavan, 
pronssiin valettu tuuli.






Elsa Partala:

KulttuuriKauppilassa 5.5.2007

Huone on valoisa. 
Seinistä kimpoaa hevosen savuinen laukka. 
Pronssiin valettu nainen, 
kasvoillaan pitsinaamio, odottaa. 
Lasten äänekkäät leikit nousevat hyllyyn
ja jatkavat iloaan siellä.

Mistä nämä kaikki tulevat, 
kysyy taiteilija itseltään ja
jää odottamaan vastausta. 
Viulun kieli kirahtaa jossain syvällä, 
värisyttää pään punaista jousta ja
valloittaa sitten sormet. 
Värien valtaamat taulut, 
kutisevat koirat, 
öljyiset linnut, 
muotokuvat
puristuvat kynsinauhoista maailmaan.

Rauniot ovat sammuneet, 
huoneessa hengittää työn, taiteen 
ja avoimuuden sanoma. 
Taiteilija avaa sylinsä 
ja runoratsu laukkaa ympäri huonetta. 
Me olemme kaikki yhtä.


Saara Heikkinen:

Ikuisuus tässä ja nyt

Ajattomuus virtaa uomassa 
pyyhkäisee jäljet hiekasta
kirjoittaakseen ne kiviin. 
Ikuisuus huuhtoo rantoja
silottelee sanat pyöreiksi. 
Sormet syövät savea
ja sydän sulaa pronssiin
mieli kietoutuu kuviksi. 
Vaimenneet huulet kutsuvat
sammuneita silmiä tähdiksi taivaalle.
Menneisyys mukana vuosisataisissa askelissa.



Takaisin sivulle Lyriikka