Lyriikka‎ > ‎

Kevään korvalla



Saara Heikkinen:



Kevään korvalla



kevään korvalla kuulen
          mahla kohisee koivussa
                    kun silmut pönköttävät viimeisillään 
leskenlehti työntyy maasta
          oikoo niskaansa 
                    ja nikkaa minulle silmää

kevään korvalla kuulen
          jäkäläkangas kahisee 
                    kun luonnon helma viistää maata
aurinko pyytää hyväilyyn
          tuuli työntää sormet hiuksiini 
                    suutelee paljastettua ihoani
                              ja säteet kietovat minut intohimon syliin

kevään korvalla kuulen 
          taivas räjähtää kahtia
                    pisarat piiskaavat itsensä multaan
                              jonka alla kesä oikoo varpaitaan
sade huuhtoo mielen puhtaaksi
          ja orvokit nousevat ohimoilleni