Lyriikka‎ > ‎

Kalmismaa




Martti Takalo:



Kalmismaa



On paikka takana porttien, 
asumus kaikkien hiljaisten. 
Me siellä vaeltaa saamme, 
kohtaamme kivessä tuttavan, 
ja tämän elävän seurakunnan
kohtalot ja terveiset jaamme.

Siellä kukkivat suven kukkaset, 
ja kaamoksen pimeydessä
lepattavat rukousten tulet
kertoen viestin menneestä. 
Pois menneiden on se rauhan paikka, 
vaikka hauta on tyhjä, uskotko vaikka.

Sinne vaella kuin luokse ystävien, 
kivien edessä heitä tervehtien, 
kyynelsilmin ja mielin herkin. 
Monen lailla tiedän ma voiton merkin, 
joka kuoleman pelon karkottaa, 
jos kuulette kuinka Hän opettaa.

Kalmismaa, sija rauhaisan levon, 
vain nimensä kivissä kiiltää. 
Kiven risti on poistanut meiltä pelon, 
joka tumman pilven otsalle piirtää. 
He jotka lepäävät, aina luonamme ovat, 
sydämessämme, täyttäen toiveemme omat.