Lyriikka‎ > ‎

Aistit



Saara Heikkinen:



Aistit



Vanhana aistit taantuvat
          kirjaimet kuluvat pois
                    heinäsirkat katoavat
                              korvissa soi tauottomat

Kivut ja kolotukset 
           ne eivät mihinkään katoa
itse tuntee
           kun reuma repii
toiset kuulevat
           kun nivelet naksuvat

Kosketuksen kaipuu
           se vasta tuntuu mikä ei tunnu
                               vanhanakin vielä muistaa
Vanhana tuntee
           ja muistaa
                     enemmän kuin koskaan